Näytetään tekstit, joissa on tunniste Juna. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Juna. Näytä kaikki tekstit

lauantai 10. heinäkuuta 2021

Taipaleen kanava

Taipaleen ensimmäisen kanavan rakennus 1835 - 1840

Taipaleen kanava oli Suomen ensimmäinen kanava, jossa oli sulkuportit. Taipaleen kanavan rakennustyömaalla oli myös Suomen ensimmäinen rautatie vuosina 1836–1840. Kanavan juhlalliset avajaiset olivat 6. heinäkuuta 1840. Taipaleen kanava-alueella voi tutustua 180-vuotiaaseen vanhaan kanavaan ja Kanavamuseoon. Aluetta kiertää Kanavapolku.

Kanavan juhlalliset avajaiset olivat 6. heinäkuuta 1840.

Kaivutyö aloitettiin kanavalinjan alaosasta. Työhön oli myönnetty 99 000 ruplaa, mutta keisari pienesi avustusta, jolloin ensimmäisenä vuotena oli käytettävissä ainoastaan 9 800 ruplaa. Myöhemmin valtio kaksinkertaisti avustuksen, kuten oli luvattu.

Käyttöön otettiin uusia työmenetelmiä ja tekniikoita. Vuonna 1836 rakennettiin maansiirtoa varten rautatie. Rautatie oli käytössä vain kolme vuotta. Maata kaivettiin lapiolla ja lastattiin vaunuihin, joita siirrettiin käsivoimin lastaus- ja purkupaikkojen välillä. Lisäksi töissä käytettiin ruoppauskoneita, paalujunttia sekä rautalapioita ja -hakkuja. Kallion louhintaan käytettiin ruutia. Sulkuporttien raudoituksetkin olivat uutta tekniikkaa.














Taipaleen toinen kanava 1867 - 1871

Taipaleen ensimmäistä kanavaa käytettiin vain kolmekymmentä vuotta. Taipale ja Konnus olivat aivan liian matalia suurille aluksille, ja sulut alkoivat rappeutua. Päätös uuden kanavan rakentamisesta tuli keisarillisena käskykirjeenä heinäkuussa 1865. Kanava avattiin uudessa paikassa 16. syyskuuta 1871. Se oli 564 metriä pitkä ja siinä oli kaksi sulkua.











Taipaleen kolmas kanava 1962 - 1967

Taipaleen kolmas kanava rakennettiin samalle paikalle kuin toinen, vuosina 1867 1871 rakennettu kanava. Taipaleen toisessa kanavassa oli kaksi erillistä sulkua, josta aiheutui ongelmia nippu-uitolle. Uuden suunnitelman mukaan sulusta tehtiin uittosulku, jonka mitat ovat 160 x 13,2 x 4,8 metriä. Liikenneministeriö hyväksyi suunnitelmat, ja työt aloitettiin syksyllä 1962. Vanhat sulut purettiin, ja uusi sulku rakennettiin betonista. Sulun käyttökeskus on 24 metriä korkeassa tornissa, josta näkyy sekä rautatie- että maantiesillalle.

Nykyisen kanavan ylittävät avattava maantiesilta, joka on läppäsilta (alikulkukorkeus 4,5 metriä), sekä avattava rautatiesilta, joka on kääntösilta (alikulkukorkeus 4,7 metriä).  Kanava yhdistää Unnukan ja Haukiveden joiden korkeusero on 4,6 - 6 metriä.















sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Bernina Expres - Matka Diavolezzalle

Bernina Express lähtee matkaan Tiranosta Italian puolelta 430 metrin korkeudelta. Pian rajan jälkeen siirryttyä Sveitsin puolelle on Campocolognon asema (553 m). Nousu jatkuu Brusio Viaductin spriraalin läpi Brusion (780 m), Miralagon (965 m). Rata seuraa Poschiavinon järven rantaa kohti Poschiavo kaupunkia, jonka jälkeen alkavat neulansilmämutkat, joilla noustaan radan korkeimmalle kohdalle Lago Biancon rannalla olevalle Ospizio Bernina -asemalle.

Diavolezza-Lagalb asemalta lähtee käysirata vuorelle, josta olsi voinut käväistä jäätiköllä, mutta olsi vaatinut lisää aikaa.























keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

The Iron Ore Line ( Malmbanan) - IORE

Malmbanan (suom. malmirata) on Ruotsin ja Norjan rataverkkoon kuuluva 500 kilometrin mittainen rataosuus, joka alkaa Perämeren rannikolta Luulajan kaupungista Ruotsissa, ja päättyy Atlantin valtameren rantaan Narvikissa Norjassa. Norjan puoleinen osuus on nimeltään Ofotbanen.

IORE on Bombardierin valmistama raskaaseen tavarajunakäyttöön tarkoitettu sähköveturisarja, joka on käytössä Pohjois-Ruotsissa Luulaja–Kiiruna–Narvik -malmiradalla. Veturit on tarkoitettu käytettäväksi kahden veturin ryhminä, ja kaksi veturia käsittävän yksikön kokonaispituus on 45,81 metriä, kokonaispaino 360 tonnia, teho on 10 800 kilowattia ja suurin nopeus normaalikäytössä 80 km/h. Veturin pyörästöjärjestys on Co'Co'+Co'Co', eli kummassakin veturissa on kaksi kolmiakselista teliä, ja jokaisella akselilla on oma akselikohtainen sähkömoottorinsa.






sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Minkiö


Rautatieyhteys Humppilasta Jokioisten kautta Forssaan avattiin vakituiselle henkilö- ja tavaraliikenteelle lokakuun 25. päivänä vuonna 1898.  Nykyisin rata loppuu Jokioisiin ja on pituudeltaan 14 kilometriä. 

Jokioisten rautatie oli järjestyksessä toinen maamme yleiselle liikenteelle avattu kapearaiteinen rautatie heti vuonna 1897 liikenteelle avatun Mäntän rautatien jälkeen. Radan päälinjan pituus oli 22,4 kilometriä ja raideleveys 750 mm. Kapean raideleveyden valinta oli perusteltua sen leveäraiteista rataa halvemman hinnan vuoksi.


Höyryveturi nro 5 "Orion"



Höyryveturi nro 5 "Orion"

Höyryveturi nro 5 "Orion"



Höyryveturi nro 5 "Orion"

Höyryveturi nro 1 H.K. Porter

Höyryveturi nro 1 H.K. Porter


TU4 (ТУ4) 2091
Museorautatien uusin ja tehokkain moottoriveturi on TU4-tyypin dieselveturi numero 2091. Veturi on valmistettu Neuvostoliitossa, Udmurtiassa toimivassa Kambarkin veturitehtaassa vuonna 1970.

Schöma



Höyryveturi nro 1 H.K. Porter